Matkaan 1.11.2026

Matkamme alkoi varhain sunnuntaiaamuna 1. marraskuuta, kun lähdin Pihtiputaalta liikkeelle kello 5.00. Puolen päivän aikaan otin Lahdesta kyytiin toisen kuljettajamme Pekka Kemppaisen. Jatkoimme yhdessä Hankoon, josta laivamme lähti kello 18.00 kohti Puolaa. Avustusmatka Ukrainaan oli alkanut.

Polyana – vanhoja ystäviä ja apua sairaaloihin ja romanialueelle

Avustusmatkamme ensimmäinen etappi Ukrainassa oli Polyana. Siellä saimme jättää avustustarvikkeita jatkokuljetuksiin, kohdata työtään sydämellä tekeviä auttajia ja olla mukana hetkissä, jotka jäävät pitkäksi aikaa mieleen.

Toimme Polyanaan äitiyspakkauksia romanialueelle vietäväksi. Lähetystyöntekijät Veikko ja Kirsi Hekkala hakivat pakkaukset toimittaakseen ne eteenpäin. On hienoa, että apu kulkee perille sellaisten ihmisten kautta, jotka tuntevat paikalliset perheet ja heidän tarpeensa.

Jätimme myös sairaalatarvikkeita, kangasrullia, ruokaa, vaatteita ja monenlaista muuta tarpeellista vietäväksi eri puolille Ukrainaa. Meidän kuljetuksemme on yksi osa yhteistä auttamistyötä. Ukrainalaiset yhteistyökumppanimme ja paikan päällä toimivat vapaaehtoiset jatkavat siitä eteenpäin: järjestävät kuljetuksia, kohtaavat avuntarvitsijoita ja huolehtivat avun jakamisesta.

Lastin purkamisen jälkeen jäi hieman vapaata aikaa, ja pääsimme lammaspaimeneen Yurin rakentamalla buggylla. Yuri on valmistanut useita tällaisia ajoneuvoja haavoittuneiden pelastamiseen. Voimanlähteenä on Ladan moottori, joka on helppo korjata ja huoltaa.

Toimitimme Polyanaan myös arvokkaat sairaalalaitteet, joiden arvo on noin 150 000 euroa. Laitteet jatkoivat sieltä Iršavaan sairaalaan, jossa hoidetaan paljon sotilaita..

Orpolapsille lahjoja

Betaniassa olomme kohokohta oli joululahjojen jakaminen Nikopolista tulleille orpolapsille. Lapset olivat Polyanassa kymmenen päivän leirillä. Täällä he saavat hetkeksi olla ilman ilmahälytyksiä ja bunkkerikoulua.

Lahjojen jakamisessa mukana oleminen oli meille erityinen hetki. Sodan keskellä elävälle lapselle mahdollisuus levätä, leikkiä ja viettää aikaa yhdessä on arvokas. Olimme kiitollisia siitä, että saimme olla tuomassa tähän hetkeen myös joulun iloa.

US.ANTS - Muurahaiset muurahaiskeossa

Ennen lähtöämme kävimme vielä tutustumassa ua.ants-järjestön vapaaehtoisauttajiin "muurahaisiin". He kertoivat laajasta työstään sodasta kärsineiden ihmisten hyväksi. He majoittavat 67 sotaa paennutta perhettä sekä auttavat rintamalla traumatisoituneita sotilaita ja yksinhuoltajaäitejä.

Heidän palvelutyönsä toimii kokonaan vapaaehtoisten voimin ja lahjoitusten turvin. He kertoivat kuukausittaisten menojen olevan noin 14 000 Yhdysvaltain dollaria. Sen summan takana on valtava määrä arjen vastuuta ja huolenpitoa ihmisistä, joiden elämä on muuttunut sodan vuoksi.

Kohtaaminen herätti suurta kunnioitusta. Nämä vapaaehtoiset tekevät mahtavaa työtä ja kantavat vastuuta lähimmäisistään päivästä toiseen. Oli arvokasta saada kuulla heidän työstään ja nähdä, kuinka monella tavalla apua tarvitaan ja annetaan.

Matkamme jatkuu, mutta Polyanan kohtaamiset kulkevat mukanamme. Kiitos jokaiselle, joka on lahjoittanut, kerännyt, pakannut, kantanut tai muulla tavalla mahdollistanut tämän avustusmatkan. Kiitos myös niille, jotka Ukrainassa ottavat avun vastaan ja vievät sen tarvitsevien luokse.

Saamme tehdä tätä työtä yhdessä.

Silmitöntä tuhoa

Kiovassa kävimme katsomassa iskuissa pahoin vaurioitunutta kauppakeskusta ja sen ympäristöä. Särkyneet ikkunat, raunioituneet liiketilat ja ympäröivien rakennusten vauriot tekivät sodan tuhot konkreettisiksi. Meille kerrottiin myös romahtaneesta asuintalosta sekä kuolleista ja loukkaantuneista. Näiden uutisten äärellä ei ole kyse vain rakennuksista, vaan ihmisistä, kodeista ja menetetyistä läheisistä.

Aivan vieressä elämä kuitenkin jatkui. McDonald’s oli jo korjattu, ja kauppiaat myivät tuotteitaan pienissä kojuissa vaurioituneiden rakennusten tuntumassa. Näkymä jäi mieleen: valtavien tuhojen keskellä ihmiset yrittävät jatkaa tavallista arkeaan ja hankkia elantonsa.

Kiitos jokaiselle, joka on osa tätä työtä

Kun avustusrekka saapuu perille, näkyvissä ovat auto, kuorma ja sen mukana matkustavat ihmiset. Meidän osuutemme on kuitenkin vain yksi näkyvä osa paljon suurempaa yhteistä työtä.

Tämänkin matkan takana on suuri joukko vapaaehtoisia. Joku on lahjoittanut tavaraa. Joku on noutanut ja kuljettanut sitä. Joku on tarkistanut, huoltanut ja kunnostanut. Varastoilla on lajiteltu, pakattu, kannettu ja lastattu. Toiset ovat hoitaneet järjestelyjä, rahoittaneet matkaa, rukoilleet ja rohkaisseet.

Lämmin, sydämellinen kiitos teille jokaiselle. Teidän aikanne, työnne ja lahjanne näkyvät nyt sairaaloissa, vastaanottokeskuksissa, kodeissa ja kouluissa. Ne näkyvät myös niiden ihmisten kasvoilla, jotka saavat kokea, että joku välittää.

Avun jatkuvuus merkitsee ukrainalaisille valtavasti. Ystävämme ovat ihmetelleet kiitollisina sitä, että kaukana asuvat ihmiset haluavat edelleen auttaa, vaikka mikään ei heitä siihen pakota. Sodan pitkittyessä rinnalla pysyminen on yhä tärkeämpää. Haluamme, että ystävämme tietävät: heidän kärsimykseensä ei ole totuttu niin, että katsoisimme pois.

Matkat ovat kalliita, ja niiden toteuttamiseen tarvitsemme myös taloudellista tukea. Jos haluat olla mukana, lahjoituksesi auttaa mahdollistamaan seuraavia avustusmatkoja ja humanitaarisen avun viemistä perille.

Jokaisen tavaralahjoituksen ja ajetun kilometrin mukana kulkee sama viesti: teitä ei ole unohdettu. Ette ole yksin.