Alla olevan kokemuksen kirjoitti ystäväni Anatoli Raychinets Jouluna 2024 matkalla itärintamalle
”Rakkaus kestää kaiken.” – 1. Kor. 13:7
Matkustan junalla itärintamalle piispojen, pappien ja sotilaspappien seurassa. Vietämme joulua puolustajiemme – veljiemme ja sisartemme – kanssa, jotka istuvat nyt juoksuhaudoissa ja korsujen suojissa, taistellen vihollista vastaan, joka hyökkää ja tunkeutuu kotimaahamme.
Suurimmalle osalle ukrainalaisista joulu on erityinen juhla. Sitä pidetään perhejuhlana, jolloin rakkaat ihmiset kokoontuvat yhteen laulamaan joululauluja, viettämään laatuaikaa ja juhlimaan Messiaan saapumista maailmaan perinteidensä mukaisesti. Tämä aika tarjoaa ainutlaatuisen ja arvokkaan mahdollisuuden perheille, suurille ja pienille, yhdistyä ja löytää hetken rauhan nykyajan myrskyisässä ja hektisessä maailmassa. Tällä hetkellä yli miljoona ukrainalaista on mobilisoitu asevoimiin. Useimmilla meistä on joku perheenjäsenistä – veli, sisar, isä, äiti, poika tai tytär – puolustamassa maatamme armeijassa.
Kolmatta vuotta peräkkäin vietämme joulua sodan keskellä. Kaikki eivät voi kokoontua perheen joulupöydän ääreen tänä vuonna ja monissa perheissä joku tulee puuttumaan pysyvästi.
Junamme suuntaa itään ja suurin osa matkustajista on sotilaita. Kuitenkin mukana on myös monia naisia, jotka matkustavat lastensa kanssa. Kysyin takanani istuvalta pojalta, minne hän oli matkalla.
– Äitini ja minä olemme matkalla tapaamaan isää Slovjanskiin, hän vastasi. Isä on sotilas, emmekä ole nähneet häntä 174 päivään. Menemme tapaamaan häntä jouluksi.
Vaivuin ajatuksiini. Vaimomme ja lapsemme matkustavat sotavyöhykkeelle jouluksi, koska siellä on ihmisiä, joita he rakastavat syvästi ja joita he kaipaavat ja joista he ovat huolissaan. ”Rakkaus kestää kaiken!”
Selkääni alkoi särkeä, joten nousin jaloittelemaan hieman. Junassa oli nuoria miehiä, sotilaitamme, joista joillakin oli jo proteesijalat.
Välikössä minua seurasi nuori mies kainalosauvan kanssa. Hän oli menettänyt jalkansa. Hän oli käynyt läpi useita leikkauksia ja saanut proteesin Yhdysvalloissa, ja nyt hän oli palaamassa eturintamalle. ”Rakkaus ei etsi omaansa.”
– Oletteko pappi-sotilaspastori? Aiotteko olla meidän miesten kanssa? Me todella tarvitsemme teitä! Voisitteko rukoilla puolestani?