Ilon ja surun hetkiä Ukrainassa

Aitoa ystävyyttä yli rajojen

Ukrainalaiset ovat työteliästä ja rauhaa rakastavaa kansaa. On riipaisevaa nähdä koettelemus, jota he käyvät parhaillaan lävitse.

Pienemmillä paikkakunnilla käytännössä jokaisessa talossa on eri kokoisia viljelmiä ja kotieläimiä. Kanoja, kukkoja, vuohia ja lampaita. Kellareissa on monenlaisia säilöttyjä herkkuja ja mehuja. Jokaisessa kyläpaikassa pöytä laitetaan koreaksi vähistäkin varoista. Sota on köyhdyttänyt monet.

Vietimme Popianassa aikaa avustustyötä tekevien ystäviemme luona. Talon emäntä Katja kertoi, kun ihastelin kellarin antimia, että hän jatkaa samaa perinnettä, jota ovat tehneet hänen äitinsä ja isovanhempansakin. Hankalassa tilanteessa naapurit auttavat toisiaan. Yhdellä voi olla mehuja ja säilykkeitä toisella kanoja tai vuohia. Kun katson heidän elämäänsä en voi olla tuntematta, että olemme kadottaneet jotakin tärkeää.

Sodasta huolimatta pinnan alla on toivo paremmasta huomisesta. Yhteisön tuki ja lähimmäisistä huolehtiminen näkyvät kaikkialla.

Pinnan alla olevat kyyneleet

Vieraanvaraisuus, ystävällisyys ja kiitollisuus ovat näkyvimmät asiat. Kun täällä viettää enemmän aikaa niin väistämättä kyyneleet, ahdistus ja suru tulevat esille myös. Ukrainalaiset eivät ensimmäisenä puhu vaikeista asioista vaan päällimmäisenä on vieraanvaraisuus ja toivon kautta tuleva positiivisuus.

Ensimmäisessä kuvassa (alla) vasemmalla on vastaanottokeskuksen johtaja, joka iloisena esitteli pakolaisten vastaanottokeskusta meille. Hän tekee työtä vuorotta ja on tunnettu täällä organisointikyvystään ja positiivisuudestaan. Äkkiä ei olisi arvannut mitä surua ja taakkaa hän kantoi sisällään. Kun olimme puhuneet pakolaisille ja henkilökunnalle (toinen kuva), tuli hän kertomaan vuosi sitten sodassa kadonneesta pojastaan. Saimme rukoilla hänen puolestaan ja olla osaltamme kulkemassa hänen rinnallaan. Hänen kyyneleensä olivat sydäntä särkevät. Poikansa sodassa kadottaneita äitejä olemme tavanneet todella paljon. Epätietoisuus on raskasta kantaa. Samassa kuvassa oikealla olevan Nadjan 18-vuotias poika on lähtenyt vapaaehtoisena sotaan. Nadja puhkesi surun kyyneliin, kun autossa keskustelimme hänen perheestään.

Kolmannessa kuvassa on emäntämme Katjan sodassa menehtynyt naapuri. Hän oli Katjan pitkäaikainen ystävä ja pitkäaikainen koulukaveri.

Neljännessä kuvassa on Popinjan kylän sodassa menehtyneiden sotilaiden muistotauluja.

Paras apu ukrainalaisten mielestä

Olemme tällä matkallakin saaneet viedä suuren määrän hätäapua Ukrainaan. Ystävämme Ukrainassa ovat kuitenkin sanoneet, että paras apu heille on tietoisuus, että olemme heidän rinnallaan ja heitä ei ole jätetty yksin. Juuri nyt Ukraina tarvitsee kaiken tukemme.

Alla muutamia kuvia tämän matkan hätäavusta. Yki suuri (myös painoltaan, 4500 kg) lahjoitus oli metallisorvi, jonka avulla valmistetaan haavoittuneiden evakuointiajoneuvoja rintamalle.

Sodasta kärsivät myös eläimet

Tässä kuormassa veimme myös suuren määrän eläinten ruokaa Ukrainaan. Helena Hirvonen ja Therese Huisman välittivät kuormaamme suuren määrän ruokaa sodasta kärsiville eläimille. Ruoka lähti Ukrainan Nova Postan (Uusi Posti) kautta eri puolille Ukrainaa.

Elektronisessa rekkajonossa – aika hyödynnetään

Tullessamme Ukrainaan olimme ensimmäisenä yönä rekkaparkissa, jonka yhteydessä oli raskaan liikenteen ajoneuvokorjaamo. Korjautimme silloin kriittisen vian, joka olisi voinut estää matkan jatkumisen millä hetkellä hyvänsä. Korjaamon omistaja ei suostunut ottamaan korjauksesta hintaa, kun huomasi, että olemme tuomassa humanitaarista apua Ukrainaan.

Olemme nyt paluumatkalla Lvivissä. Täällä Ukrainassa on käytössä puhelinsovellus, jonka avulla liitytään rajanylitysrekkajonoon. Meillä odotus oli n. kolme päivää. Aika on käytetty hyödyksi ja Vesa on korjauttanut rekkaa täällä edullisempaan hintaan kuin olisi mahdollista Suomessa. 

Nyt paluumatkalla on jonotusaika hyvä käyttää hyödyksi ja teetättää Ukrainan edullisemmilla hinnoilla myös katsastusremonttia kaukonäköisesti rekkaan. Hinnat ovat huomattavasti edullisemmat kuin Suomessa. Olemme ystävystyneet omistajan kanssa ja hän on autellut meitä myös muissa asioissa.

Ystävyyttä ja yhteyttä

Olemme saaneet ystävystyä todella monien Ukrainalaisten kanssa. Olemme saaneet viettää myös useita keidas- ja keskusteluhetkiä ystäviemme kanssa. Sota on joka suhteessa paha asia, mutta olen kiitollinen kokemusten rikkauksista, joita olen tähän astisilla matkoillamme saanut kokea. 

Rahalahjoitukset

Kiitos, jos voit olla tukemassa työtämme myös taloudellisesti. Pyrimme joka matkalla viemään Ukrainaan myös uutta tavaraa. Olemme hankkineet lahjoitusvaroilla esim. sammuttimia, generaattoreita, ruokaa ja kaasulämmittimiä.