Näin kaikki alkoi

Kun sota Ukrainassa alkoi, emme osanneet arvata, mihin kaikkeen se meidät vielä veisi. Aluksi seurailimme uutisia kuten niin monet muutkin: kuvia raunioista, pakenevista perheistä, itkevistä lapsista. Sydän särkyi, ja hiljaisuudessa nousi kysymys, joka ei jättänyt rauhaan:
voisimmeko tehdä jotakin enemmän kuin vain huokailla ja murehtia?

Seurakunnallamme oli jo ennen sotaa yhteys Ukrainassa toimiviin Fidan lähetystyöntekijöihin, Veikkoon ja Kirsi Hekkalaan. Juuri tuo valmiiksi rakennettu luottamussuhde osoittautui ratkaisevaksi. Sen kautta löytyi kumppaneita, joiden avulla humanitaarinen apu saadaan perille turvallisesti ja oikeaan paikkaan. Fida on kulkenut työmme rinnalla alusta asti – ei vain organisaationa, vaan ihmisinä, jotka kantavat samaa huolta.

Kaikki alkoi yhdestä ajatuksesta

Joulukuun alussa 2022 Pihtiputaan helluntaiseurakunnassa syntyi ajatus viedä Ukrainaan aggregaatteja. Sähkökatkot olivat arkea ja ilman sähköä sairaalat, vastaanottokeskukset ja perheet olivat toimintakyvyttömiä. Ajatus oli yksinkertainen mutta se levisi nopeasti.

Mukaan tuli myös evankelis-luterilaisen seurakunnan silloinen kirkkoherra Jukka Kemppainen sekä monia pihtiputaalaisia yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä: rotareita, leijonia, emmejä, reserviläisiä ja paljon tavallisia ihmisiä, jotka halusivat auttaa. Pian verkostoon tuli auttajia eri puolilta Suomea. Sovimme, että helluntaiseurakunta koordinoi kokonaisuutta. Sen jälkeen ei enää puhuttu paljon – alettiin toimia.

Kahdessa viikossa saimme kerättyä varat aggregaatteihin. Ensimmäisillä matkoilla paikallinen liikennöintiyritys auttoi kalustolla, jotta apu saatiin liikkeelle. Sittemmin matkat ovat kasvaneet: nykyisin ajamme avustuskuormat Retkiheikki Oy:n rekalla, joka on tullut monille ukrainalaisillekin tutuksi näyksi.

Matkoja, jotka muuttavat mielenmaiseman

Vuosien 2022–2025 aikana olemme tehneet lukuisia matkoja Ukrainaan. Baltian maat ja pitkät siirtymät ovat tulleet tutuiksi kuskeille. Vielä tutummiksi ovat tulleet ukrainalaiset ihmiset.

Kohtaamiset äitien ja lasten kanssa pysäyttävät kerta toisensa jälkeen. Samoin ne hetket, jolloin kuulee jonkun menettäneen sodassa lapsensa, isänsä, veljensä tai puolisonsa. Sodassa vammautuneet nuoret miehet kuuluvat katukuvaan. Sota ei ole Ukrainassa vain uutinen ruudulla. Se on tyhjä huone, ahdistunut katse ja tyhjä paikka joulupöydässä.

Olemme tavanneet myös ihmisiä, jotka palvelevat toisia aivan rintaman tuntumassa – oman henkensä uhalla. He vievät siviileille ja sotilaille ruokaa, lääkkeitä ja tarvikkeita, mutta yhtä lailla he vievät toivoa. Heidän rauhallisuutensa ja päättäväisyytensä tekevät nöyräksi.

Olemme itsekin käyneet myös sota-alueilla. Kupjanskissa olemme kuulleet tykkien jylinän, nähneet droneja ammuttavan alas ja loputtomat nuorten miesten haudat Ukrainan lippuineen. Niiden edessä sanat loppuvat.

Hetki, joka olisi voinut olla viimeinen

Yksi hetki on painunut erityisesti mieleen. Autostamme puhkesi rengas kesken matkan. Tilanne ärsytti – aikataulu painoi päälle, ja halusimme jatkaa nopeasti. Kun lopulta pääsimme taas liikkeelle, ajoimme hetken ja näimme tien varressa jotain, mikä pysäytti: maassa savusi alasammutun dronen jäänteet.

Silloin ymmärsimme: ilman renkaan puhkeamista olisimme voineet olla juuri sillä kohdalla, jonka yli drone oli lentänyt.
Se oli hetki, jolloin hiljennyimme. Matka jatkui, mutta mukana kulki syvä kiitollisuus varjeluksesta – ja muistutus siitä, ettei tämä työ ole koskaan itsestään selvää.

Mitä apu oikeasti on?

Usein kysytään, mitä me konkreettisesti viemme. Vastaus on yksinkertainen: kaikkea sitä, mikä pitää elämän kasassa, kun koti on hajonnut.

• Ruokaa
• Hygieniatarvikkeita
• Sairaalatarvikkeita
• Vaippoja ja äidinmaidonkorviketta
• Vaatteita
• Huonekaluja
• Lämmikkeitä

.. ja paljon muuta välttämätöntä tarviketta arjen pyörittämiseen.

Lokakuun 2025 matkalla ajoa kertyi kahdelle kuskille noin 5 500 kilometriä. Retkiheikin IVECO-rekka pakattiin täyteen avustustavaraa – ja taas kerran saimme nähdä, kuinka meille pieneltä tuntuvat asiat merkitsevät toiselle suurta helpotusta arkeen.

Erityisen koskettavaa olivat lasten joululahjat. Satoja paketteja oli tehty Pihtiputaalla ja eri puolilla Suomea orvoille ja isänsä sodassa menettäneille lapsille. Jokainen paketti oli jonkun käsin valitsema, ajatuksella pakattu. Lahjat ovat löytäneet tiensä lapsille eri puolilla Ukrainaa. Yhteistyökumppanimme Betania on järjestänyt myös toipumisleirejä perheille ja orvoille, joita sota on haavoittanut syvältä.

Sodan keskellä pieni lahja ei ole pieni. Se on viesti: sinua ei ole unohdettu.

“Teidän tulonne Ukrainaan on meille tärkeintä”

Eräs ukrainalainen yhteistyökumppanimme sanoi meille sanat, jotka olemme kuulleet monesti:
“Apu, jota tuotte, on tärkeää – mutta vielä tärkeämpää on, että tulette ja seisotte rinnallamme.”

Ehkä juuri siinä on koko työmme ydin. Me emme vie vain tavaraa. Me viemme läsnäoloa. Me viemme viestin siitä, että kärsimyksen keskellä on yhä ihmisiä, jotka eivät käännä katsettaan pois.

Tällä hetkellä tärkeimpiä avustuskohteitamme ovat orvot ja isättömät lapset, yksinhuoltajaäidit, vähäosaisten vastaanottokeskus Popilnyassa sekä rintamalla olevat sotilaat lahjoitustavaroiden kautta.

Tilintekoa – ja katse eteenpäin

Tähän mennessä olemme tehneet 16 matkaa Ukrainaan ja vieneet noin 20 autokuormaa avustustavaraa. Olemme saaneet rinnalle upeita yhteistyökumppaneita eri puolilta Suomea – ihmisiä ja yhteisöjä, jotka keräävät, pakkaavat, lahjoittavat ja rukoilevat.

Arvioiden mukaan olemme vieneet Ukrainaan apua jo satojen tuhansien eurojen arvosta. Rahalahjoituksia on kerätty noin 100 000 euroa, ja niiden lisäksi lahjoitustavaran arvo nousee useisiin satoihin tuhansiin euroihin.

Ja silti tarve ei ole pienentynyt. Päinvastoin. Talvet Ukrainassa ovat raskaita. Sähkökatkot, kylmyys ja jatkuva epävarmuus koettelevat ihmisiä päivä toisensa jälkeen. Siksi katsomme eteenpäin: seuraavaa avustusmatkaa valmistellaan, ja seuraava reissu ajoittuu tammi–helmikuuhun 2026.

Kiitos ja kutsu

Jos olet ollut mukana tukemassa tätä työtä millä tavoin tahansa – lahjoittamalla, keräämällä tarvikkeita, pakkaamalla, ajamalla, lastaamalla, rukoilemalla tai kertomalla eteenpäin, haluamme sanoa sinulle suuren kiitoksen. Ilman sinua tämä ei olisi mahdollista.

Joulun sanomaan kuuluu valo pimeässä. Olemme saaneet nähdä, että tuo valo voi olla myös hyvin konkreettista: lämmin viltti, lääkintätarvike, ruokapaketti, generaattori sähkökatkon keskellä – ja ennen kaikkea ihmisen läsnäolo, kun voimme sanoa:

“Olemme kanssasi. Et ole yksin.”

Rahalahjoitukset

Kiitos jokaiselle taloudelliselle tukijallemme. Myös rahalahjoitukset ovat äärimmäisen tärkeitä.