Terveisiä joulumatkalta Ukrainaan marras-joulukuussa 2024

Kiovassa 2.12.24

Terveisiä sähköttömästä Kiovasta. Kirjoittelen tätä blogia pimeässä tietokoneen akun ja paikallisen Vodafone-liittymän avulla. Matka on mennyt tähän asti hyvin ja avustustavarat on jaettu 4:lle eri paikkakunnalle. Polyanaan, Vinnytsiaan, Popianaan ja Kiovaan. Rekka on siis tyhjä. Kiitos kaikille tukijoille!

Koskettava tositarina

Kumppanimme Betania vie paljon apua sotilaille rintamalle. Yksi sotilasryhmä kesällä 2024 antoi auttajille muistoksi Ukrainan lipun omilla nimikirjoituksilla.

Äskettäisellä isänsä menettäneille perheille suunnatulla traumaleirillä oli tyttö, joka katseli lippua koki herkän hetken, kun näki lipussa yllättäen oman sodassa menehtyneen isänsä nimikirjoituksen.

Betania sai ensin olla auttamassa isää rintamalla ja myöhemmin samaa perhettä traumaleirillä. 

Juttu jatkuu kuvien jälkeen..

Ennen matkaa

Lähdimme matkaan kohti Ukrainaa 24.11.24.

Ennen matkaa monet vapaaehtoiset tekevät työtä matkan eteen eri puolilla Suomea. Yhteistyökumppanit  ovat keränneet avustustarvikkeita ja jotkut ovat tukeneet työtämme myös taloudellisesti.

Ilman laajaa auttajien joukkoa tämä työ ei olisi mahdollista. On ollut koskettavaa nähdä, kuinka monet ihmiset Pihtiputaalla ja muualla Suomessa ovat osallistuneet lasten ja vastaanottokeskuksen vanhusten lahjojen tekemiseen. Hyvän tekeminen yhdistää ihmisiä esimerkillisellä tavalla.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen..

Täydennystä kumppaneilta

Matka kohti Ukrainaa alkoi muutamalla välipysähdyksellä. Jyväskylässä täydensimme kuormaa Marian keräämillä avustustarvikkeilla. Lisäksi Jyväskylän Kirriin avustustavaraa Jämsästä asti toi Rautakosken Anneli. Lahdessa Maneliukset toivat Padasjoelta taskulamppujen paristoja ja liikunnan apuvälineitä. Eija Karjalainen toi Lohjan pysähdyspaikkaan lasten joululahjoja ja Lähetyssäätiö Patmos 2000 taskulamppua sähkökatkojen pimentämään Ukrainaan. 

Juttu jatkuu kuvien jälkeen..

Meren ylitys ja Puola-Ukrainan raja

Myrskyt olivat sotkeneet laivamme aikataulun ja pääsimme lähtemään vasta 6 tuntia myöhässä. Merimatka meni hienosti vaikka tuulta oli ajoittaiin 20 m/s, tuuditti keinutus matkalaiset mukavsti uneen. Finnlinesin laivassa ei ole WiFi-verkkoa, eivätkä mobiiliverkot toimi. Matka on siis todellista lepoa ilman nettiä ja puheluita.

Puolan läpi ajoimme yhdellä pysähdyksellä (800 km). Hämmästys oli suuri, kun Puola-Ukraina rajalla ei ollut jonoja lainkaan. Pääsimme rajan yli Ukrainaan ennätysajassa. Kertaakaan kukaan ei edes tarkastanut kuormaa. Edes kuormatilan ovia ei pyydetty avaamaan.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen..

Polyana – ensimmäinen stoppi Ukrainassa

Rajalta ajoimme Lviviin ja yövyimme siellä yhden yön. Aamulla aikaisin kumppanimme tuli Polyanasta minibussilla hakemaan meitä Polyanaan. Pakkasimme autoon joululahjoja orpolapsille, vaatetavaraa ja aikuisten vaippoja. 

Traumaleirit

Marraskuussa kumppanimme on pitänyt kaksi kahden viikon traumaleiriä sodassa läheisensä menettäneille lapsille ja äideille. Joulukuussa pidetään vielä kaksi traumaleiriä, joissa jaetaan meidän viemiämme lahjapaketteja lapsille. Yksi leiri järjestetään perheille, joilta on isä menehtynyt sodassa. Toinen leiri on tarkoitettu orpolapsille, jotka ovat menettäneet molemmat vanhempansa. Näiltä leireiltä saamme kuvia kumppaniltamme myöhemmin. 

Sokeiden leiri

Käyntimme aikana Polyanassa oli parhaillaan selviytymisleiri näkönsä menettäneille ihmisille. Leirillä opetellaan selviytymään arjen askareista. Jaoimme leirin kahdelle lapselle joululahjat ja aikuisille suklaalevyt. Kohtaaminen oli koskettava ja lämminhenkinen.

Kaasulämmittimet

Olimme tilanneet etukäteen Polyanaan 50 kaasulämmitintä kaasupulloineen Ukrainasta. Hinta näille on Ukrainassa huomattavasti edullisempi kuin Suomessa. Kolme kaasulämmitintä lähti heti Pasikan kylään köyhille perheille. Osan veimme myöhemmin Vinnytsiaan ja Kiovaan, josta ne viedään kumppaniemme toimesta kylmyydestä kärsivään Itä-Ukrainaan.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen..

Vinnytsia

Lastasimme Polyanassa minibussin täyteen kaasulämmittimiä ja lähdimme kumppanimme kyydissä Lviviin jatkaaksemme matkaa rekalla. Pakkasimme lämmittimet ja kaasupullot rekkaan ja lähdimme ajamaan Vinnytsiaan.

Tarkoitus oli ajaa samana päivänä Vinnytsiaan, mutta keli muuttui räntäsateen johdosta niin huonoksi, että jouduimme yöpymään matkan varrella rekkaparkissa. Tässä parkissa ei ollut WC:tä eikä muitakaan mukavuuksia, mutta saimme nukuttua yön hyvin.

Aamulla ajoimme Vinnytsiaan ja saimme purettua kuorman toiseen rekkaan, jolla tavarat sitten viedään eteenpäin.

Popiana

Vinnytsiasta ajoimme Popianaan ystävämme Vladimirin luo, jonka kanssa kävimme vastaanottokeskuksessa jakamassa joululahjoja. Oli herkistävää kokea kotinsa menettäneiden mummojen ja pappojen kiitollisuus teitä kaikkia välittäviä ihmisiä kohtaan. MONET HEISTÄ LÄHETTIVÄT KIITOKSET JA TERVEISET SUOMEEN.

Seurakunnassa on pitkä nimilista (alla) sotilaista, jota ovat rintamalla ja osa kadonnut.

Kadonneet sotilaat

Ehkä matkan tähän mennessä koskettavin hetki oli, kun sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen kohtasimme neljä äitiä, joiden pojat ovat kadonneet sodassa. Itkun, ahdistuksen ja surun määrää ei ole mahdollista kuvata. Voimme vain rukoilla ja itkeä heidän kanssaan. Meidän on mahdoton  ymmärtää heidän surunsa määrää. On mahdotonta käsittää pahuutta, joka tällaista saa aikaan.

Alla kuvia surevista äideistä. He ansaitsevat kaiken tukemme, rukouksemme ja rakkautemme.

Seurakunnassa on pitkä nimilista (alla) sotilaista, jota ovat rintamalla ja osa kadonnut.

Purku Kiovassa

Kiovassa majailemme raamattukoululla, jossa myös lasti purettiin. Saimme kokea Kiovan sähkökatkot ja apean tunnelman. Ihmiset yrittävät elää normaalia elämää, mutta sodan jäljet näkyvät kaikkialla. Pommitettuja rakennuksia ja surua menetettyjen tuttujen johdosta. Kaikkialla Ukrainssa on kylissä muistokylttejä kuvien kera menetyistä kylien pojista ja isistä.

Osa tavaroista lähti välittömästi eteenpäin. Osa rintamalle ja osa siviileille. Erityisen suuri ilo oli lasten joululahjapaketeista, joiden jaoista saamme myöhemmin kuvia. Lasten on tärkeää kokea sodan keskellä myös ilon hetkiä.

Kävimme myös viemässä tavaraa ystävämme Viran kanssa kauempana olevaan välivarastoon. Täällä kohtasimme vapaaehtoisen, joka kokkaa ulkotulilla kaksi kertaa viikossa ruokaa n. 180 ihmiselle. Kaksi kertaa viikossa vuoden ympäri! Kuvassa hän esittelee keittosysteemiä, jolla ruoka valmistetaan. Ruoka tehdään avotulella 4:llä padalla. 

Rahalahjoitukset

Kiitos, jos voit olla tukemassa työtämme myös taloudellisesti. Pyrimme joka matkalla viemään Ukrainaan myös uutta tavaraa. Olemme hankkineet lahjoitusvaroilla esim. sammuttimia, generaattoreita, ruokaa ja kaasulämmittimiä.