Antia syyskuun matkalta

Kolmen viikon matka Ukrainaan

Syyskuun matkastamme muodostui pisin Ukrainan matkamme ajallisesti. Olimme reissussa täydet kolme viikkoa. Matkantekoa viivästytti koronavirus, joka pakotti meidät pitämään muutaman lepopäivän. Lisäksi jouduimme paluumatkalla jonottamaan tullissa 3 vuorokautta. 

Teimme reissun Retkiheikin IVECO-rekalla, joka toimi erinomaisesti vaikka jarruja hieman korjailtiin Utzhorodissa.

Täydennystä kumppaneilta

Matka kohti Ukrainaa alkoi kahdella välipysähdyksellä. Jyväskylässä täydensimme kuormaa Marian keräämillä avustustarvikkeilla ja Lohjalta otimme kyytiin kaksi aggregaattia, jotka pysähdyspaikalle toimitti Lohjan helluntaiseurakunnan pastori Aleksi Oksanen.

Kotimme kolme viikkoa

Retkiheikin IVECO oli kulkuvälineemme, hotellimme ja keittiömme. Kahden kuskin voimin matka taittui mukavasti vaikka alkumatkasta korona veikin kuskeilta ison osan voimavaroista. Öisin käynnissä oli kilpayskintä.

Hangosta Gdyniaan

Tällä kertaa matkasimme laivalla pidemmän matkan. Menimme Suomesta meren yli Puolaan. Se olikin hyvä, että saimme vuorokauden laivassa levätä ja parannella koronaa. Laivamatka on hieman kalliimpi, kuin matka Tallinnaan, mutta aikaa ja naftaa säästyy mukavasti.

Neulomuksia

Kumppanimme eri puolella Suomea ovat neuloneet lämpöapua ukrainalaisille.  Apu saavutti jo tarvitsevia. Tutustu esimerkiksi FB-rymään ’Neulomuksia Ukrainaan’.

Polyana ja Uzshorod

Osan kuormasta purimme Länsi-Ukrainassa ja Polyanassa. Ukrainalaiset ovat auttavaisia ja ystävällisiä. Yritimme löytää koronatestejä apteekeista. Ei löytynyt, mutta viimeisessä paikassa apteekkari vei meidät yksityislääkärille, joka teki testit. Hän ei suostunut ottamaan vapaaehtoisesti maksua palveluksesta. Tässä vaiheessa Vesalla vielä testi näytti hailakkaa viivaa.

Kävimme viemässä osan tarvikkeista Veikko ja Kirsi Hekkalan palvelualueelle. 

Polyanassa tapasimme vanhan tuttumme Vladimirin. Vladimir on vapaaehtoinen, joka oli lepäämässä Polyanassa  vaimonsa kanssa saatuaan kentällä käsivarsiinsa granaatin sirpaleita. Hänellä oli puutetta avustustavaroista ja lupasimme viedä osan tarvikkeistä hänelle ajaessamme Kiovaan. Hänen toimipaikkansa sijaitsee lähellä Kiovaa Zytomyr:issa. Vladimirin sydämellä ovat kaikkein huonoimmassa asemassa olevat ihmiset. Hän tekee evakuionteja pahimmilta alueilta. Alla muutamia kuvia vanhuksista, joita kohtasimme evakuointikeskuksessa viedessämme hänelle avustusta.

Lisäksi olimme hengellisessä kokouksessa, jossa oli useita nuoria, jotka olivat menettäneet vanhempansa sodassa. Siellä tapasimme myös nuoren miehen, joka oli lomalla rintamalta. Paluu rintamalle oli edessä. (kirjoitus jatkuu kuvien jälkeen).

Purku Kiovassa

Kiovassa majailimme raamattukoululla, jossa myös lasti purettiin. Suurin generaattori lähti heti Slavjanskiin. Vaatteista osa lähti traumakeskukseen jaettavaksi tarvitseville ja osa Itä-Ukrainaan.

Kuormaa oli jälleen purkamassa iso joukko nuoria miehiä. 

Yksi onnellinen äiti sai lastenvaunut heti käyttöön <3

Traumakeskus

Victoria Raychnets johtaa traumainstituuttia Kiovassa.  Traumainstituutissa annetaan henkistä apua sodan traumatisoimille ihmisille. Keskus jakaa heille myös ruokaa ja hätäapua.

Keskuksessa myös koulutetaan sodan traumatisoimia ihmisiä kohtaavia henkilöitä. Heitä tulee koulutettavaksi Kiovaan ympäri Ukrainaa.

On etuoikeus, että saamme olla mukana myös tässä työssä tukemalla heitä välittämällä hätäapua.

Matka Sumyyn

Veimme Sumyyn hätäapua ja generaattorin seurakuntaan, joka toimittaa apua tarvitseville.

Kävimme myös tutustumassa heidän toimintakeskukseensa, joka sijaitsi lähellä sähköntuotantolaitosta. Hieman käyntimme jälkeen laitokseen iski venäläinen ohjus. Kuvassa laitoksesta nouseva savupatsas.

Ystävät kertoivat, että normaalisti venäläiset pommittavat Sumya n. klo 21-04. Öisin pommien äänet ovat Sumyssa arkipäivää. Poikkeuksellista oli, että tämä ohjus ammuttiin keskellä päivää. Sumy sijaitsee lähellä Kurskia.

Murheellinen totuus

Tänä päivänä jokainen ukrainalainen on joutunut kohtaamaan sodan karut kasvot. Jokainen tietää jonkun sodassa menehtyneen.  Monilla murhe on koskettanut omaa perhettä. Traumakeskuksen johtajan Victorian veli taistelee rintamalla. Veli selvisi täpärästi hengissä, koska oli juuri lomalla Victorian syntymäpäivillä, kun hänen normaaliin yöpaikkaansa iski raketti. Kaikki hänen sotatoverinsa menehtyivät. Seurakunnassa, jossa kävimme rukoiltiin jokaisessa jumalanpalveluksessa kymmenien rintamalla olevien sotilaiden puolesta mainiten jokainen nimeltä. 

Käydessämme Kiovan keskustassa saimme nähdä lukemattomat sodassa menehtyneiden sotilaiden muistopaikat. Kävimme myös sankareiden hautuumalla. Mikä määrä tuskaa kätkeytyykään jokaisen kuvan taakse.

Koskettava vierailu Ukrainan kansallismuseossa

Kävimme vapaapäivänä vierailulla Ukrainan kansallismuseossa. Museon ylin kerros oli omistettu sodan uhreille. Koskettavaa oli lukea kuvauksia menehtyneiden sotilaiden elämänodotuksista. Jokainen odotti elämältä enemmän, kuin julman kuoleman sotarintamalla.

Epäinhimillistä tuhoamista

Monissa paikoissa näimme sodan tuhoja: kouluja, lastenkoteja, sairaaloita, ostoskeskuksia. Ainoana tarkoituksena on kylvää pelkoa, murhetta ja murhata viattomia siviilejä.

Ensimmäisessä kuvassa on hotelli, jossa ystävämme ja kuskimme Vasili tapasi avususmatkoilla yöpyä Slavjanskissa. Hän ei onneksi ollut hotellissa, kun raketti tuhosi sen.

Rahalahjoitukset

Kiitos jokaiselle taloudelliselle tukijallemme. Myös rahalahjoitukset ovat äärimmäisen tärkeitä.